Slow-paratiisi


Kilpisjärven sesonki on kuumimmillaan huhtikuussa. Lumisessa tunturissa on tungosta- tai kyllä tilaa riittää kaikille avarassa maisemassa. Tunturissa liikutaan jos jonkinlaisilla välineillä: moottorikelkoilla, suksilla, potkukelkoilla, leveärenkaisilla polkupyörillä, lumikengillä, lentämällä tai vaikkapa leijan vetämänä.

Aurinko räköttää. Katselen ympärilläni Suomen, Ruotsin ja Norjan tuntureita. Valkoisuus häikäisee. Etsin entistä tehokkaampaa aurinkovoidetta suojaamaan ihoa. Päivän hiihtelyn jälkeen tunnen poskipäissäni otsonikerroksen ohentumisen. Kuumottaa. Tunnen oloni etuoikeutetuksi. Teen unelmatyötä oppaana hiihtoretkillä. Tässä työssä saan olla huikeissa maisemissa ja jakaa onnen tunteen asiakkaiden kanssa. Tunturiretkillä hiihdetään hitaasti luontoa aistien. Ollaan kiireen rajan yläpuolella. Annetaan pelkistetyn ja hiljaisen maiseman koskettaa. Suurtuntureiden alue poikkeaa muusta Lapista. Latuverkosto on vaatimaton, mutta avotuntureiden hangenkanto saa ihmisen lähes sekaisin. En ole latujen vanki, vapaa on vain umpihanki!

Opastetuilla hiihtoretkillä olen pärjännyt tähän asti suomen kielellä. Menin vuosi sitten aivan lukkoon joutuessani yhtäkkiä puhumaan englantia. Nyt olen käynyt talven englannin kurssia Rovalassa ja johan alkaa sanoja löytyä sen ainoan englanninkielisen asiakkaan kanssa. Kyllä kansalaisopisto rulettaa! Olen huolestunut opastettujen hiihtoretkien tulevaisuudesta. Väki vanhenee ja uusia kävijöitä tulee harvakseltaan. Sesonki lyhenee vuosi vuodelta. Kilpisjärven matkailu sopii slow-ihmisille. Jo matkustaminen vaatii vaivaa ja aikaa. Kilpisjärven seutu on helmi, joka jää monelta piiloon. Luonnon mahtavuutta ei voi kokea pikaelämyksenä. Vakiokävijät tulevat uudestaan vuodesta toiseen ja viipyvät kerrallaan vähintään viikon.

Sadan asukkaan kylän palvelut tuntuvat etelän turistista kovin vaatimattomilta. Kilpisjärvelle tulija ei voi paeta humuun vaikkapa Levin tapaan. Avara tunturimaisema riisuu ihmisestä turhan tärkeilyn. Kilpisjärvellä ollaan jotenkin aivan omassa maailmassaan. Täällä unohdan seurata uutisia. Työkavereiden kanssa naureskeltiin, että ai niin, ne vaalit. Kilpisjärven koululla on vireä ote matkailuun. Pieni koulu ponnistaa voimansa puhaltamalla kokoon iltaohjelman matkailijoille. Oppilaat saavat esiintymiskokemusta ja matkailijat ihastuvat lasten aitouteen. Itse kirjoitettu näytelmä Blondit tunturissa voittaa mennen tullen Rovaniemellä kovasti puhuttaneen Turistit-näytelmän.

Moottorikelkkailijat ärsyttävät monia. Varsinkin norjalaisten villi kurvailu vihastuttaa. Kuitenkin yhdessä on elettävä ja kaikkien matkailijoiden tulot ovat yhtä tärkeitä. Tutkimusten mukaan kelkkailija jättää rahaa rutkasti enemmän kuin retroasuinen hiihtäjä. Pääsiäisen aikaan norjalaiset valloittavat Kilpisjärven moottorikelkkoineen. Silloin pärisee yötä päivää. Norjalaisten on yksinkertaisesti päästävä pääsiäisenä tunturiin. Siellä vietetään aikaa, syödään ja juodaan. Toisinaan tunturikoivikko harvenee nuotiopuuksi joutuessaan. Ikävä kyllä moinen pärinä on karkottanut monen suomalaisen hiihtäjän silloin muihin maisemiin.


Riitta Karhusilta