Konsertissa


Kävin Korundissa toteamassa hyvän akustiikan toimivan joka tilanteessa. Vierustoverille tarkoitettu kuiskaus kantautui puolen salin korviin. Kannattaa siis olla varovainen mitä Korundin konserttisalissa sanoo tai sitten istua hiljaa konsertin aikana.

Tällä viikolla olen kuunnellut luonnon omaa konserttia. Konsertin sijainnista ja kestosta ei ilmoiteta etukäteen ja siinähän se koko viehätys piileekin. Osallistun viikon mittaiselle lintukurssille Kiilopäällä. Yhtenä päivänä pari kurssilaista palasi omalta retkeltään silmät loistaen. Sinirinta, Lapin satakieli oli laulanut taiturimaisesti matkien monien lintujen ääniä. Lintukurssiani varjostaa pahasti kesäflunssa. Etukäteen odotin innolla tunturilintuihin tutustumista, lopultakin haaveeni toteutuu. Sairastuttuani minua kiinnostikin enää vain kaksi asiaa: koska pääsen lepäämään ja missä ovat särkylääkkeeni. Kai se luonto huolehtii viisaudessaan riittävästä lepäämisestä, mutta kyllä minua harmittaa.

Yksi kurssilainen kertoi kuinka hänen lähtöään kurssille oli taivasteltu. ”Aiotko mennä viikoksi katselemaan jotakin pikkulintua?” Lintuharrastus vie jotkut mennessään aina fanaattisuuteen asti, kun taas toisia moinen näpertely vain naurattaa. Itse haluan syventää luontosuhdettani. Nuorempana harpoin menemään tunturissa vauhdilla. Nyt haluan oppia ymmärtämään mitä ympärilläni tapahtuu. Kuin silmät ja korvat avautuisivat vähitellen. Yhtenä kesänä osallistuin tunturikasvikurssille. Kävelimme ryhmänä Saanan juurella, kun kovavauhtinen mies ohitti meidät. Kysyttyään millä asialla me liikuimme hän puuskahti: ”Eihän tunturissa mitään kukkia ole!” Meitä tietysti nauratti se, että hän ei ollut huomannut kukkaloistoa ympärillään. Toki tuulisella tunturilla kukat saattavat olla vain tulitikun korkuisia. Laskeuduimme monta kertaa polvilleen katselemaan kasveja, joita muualla Suomessa ei tavata. Sen kurssin jälkeen koin retkeilyn eri tavalla. Olin saanut uuden näkökulman.

Koska sinä olet viimeksi keskittynyt kuuntelemaan lintujen laulua tai vaikkapa veden solinaa? Aikuinen voi antaa lapselle elämänikäisen lahjan viemällä hänet luontoon havainnoimaan yhdessä asioita. Lintukurssimme etevä vetäjä on päässyt ensimmäisille linturetkilleen äitinsä kanssa.

Linnut ovat hiljaisia helteellä. Kuumuudessa on viisasta säästellä voimia. Aikoinaan Helsingissä asuessani olin seota yksiön kuumuudesta. Keho menetti tasapainonsa, olin aivan pulassa. Muut ihmiset eivät tuntuneet ymmärtävän hätääni. Lopulta lääkäri kertoi, että jotkut ovat vaarallisen herkkiä kuumuudelle. Viimeisillä voimillani hakeuduin saaristoon. Nukuin siellä taivasalla kalliolla merituulessa makoisimmat unet koko kesänä. Sen jälkeen ostin ilmastointilaitteen.


Riitta Karhusilta