Turisti liikkuu nyt hyvin


Terveisiä tuntureilta! Karistin helteet taakseni ja läksin kesäksi Kilpisjärvelle raikkaaseen tunturituuleen. Paikallisella matkailukielellä ilmaistuna ”turisti liikkuu nyt hyvin”. Kilpisjärvellä retkeillään, kalastetaan tai vain yövytään matkalla Norjaan.

Pääsen unelmatyöhön tunturioppaaksi vasta ruska-aikaan. Siihen asti aherran sisällä, mutta vapaa-aikana laukon pitkin tuntureita, juoksentelen paljakalla. Todellisuudessa kyse on urheilusuoritusta enemmän henkisestä tilasta eli vapauden tunteesta. En oikeasti ota juoksuaskeleita. Kivikkoinen maasto vaatii huomiota joka askeleella, muuten tupsahdan nokalleni. Ja kuntoni ei riitä juoksemiseen näin haastavassa maastossa. Ja sitä paitsi koko idea on viettää aikaa tunturissa eikä päästä sieltä pois mahdollisimman nopeasti.

Tunturissa sää vaihtelee nopeasti. Maisema näyttää muuttuvan samalla. Eilen illalla aurinko kultasi tuntureita häikäisevän kauniiksi. Päivällä vesisade teki ympäristöstä unettavan ja alakuloisen.

Sain Kilpikselle kesävieraan Espoosta. Hän lomaili ensimmäistä kertaa näin pohjoisessa. Kirjastoautossa hän katseli valikoimaa ja ihmetteli: ”Ai täällä on tšekinkielisiä kirjoja!” kunnes virkailija totesi kyseessä olevan saamenkielisen kirjan. Ystäväni ihmetteli myös valoisia öitä. Nukkumaan mentäessä hän halusi toivottaa hyvää yötöntä yötä.

Retkeilin vieraani kanssa Mallan luonnonpuistossa lämpimässä säässä. Pulahdimme Kitsiputouksella raikkaaseen kylpyyn satojen silmäparien alla. Virkistävää! Porot olivat livahtaneet luonnonpuistoon vehreille ruokapaikoille ja samalla ylös hyttysiä pakoon. Malla on rauhoitettu harvinaisen kasvillisuuden suojelemiseksi, mutta ilman aitaa porot menevät tietenkin mielensä mukaan.

Tuntureilla kulkija voi kohdata monta vuodenaikaa. Saanan koivikossa silmä lepää keltaisessa ja lilassa kukkameressä vänkyröiden koivunrunkojen suojassa. Saanalle kiivetessä tarkkasilmäinen kulkija bongaa monenlaisia pienen pieniä tunturikukkia. Aivan ylhäällä riemastuin nähdessäni jääleinikin. Se kasvaa vain kaikkein korkeimmilla ja karuimmilla paikoilla. Saanan pohjoisrinteeltä löytyi vielä lumilaikku, joten pääsimme heinäkuussa lumisotasille. Tunturiin kiipeäminen on toki työlästä, mutta maisemat palkitsevat ja lisäksi saa tunteen itsensä voittamisesta.

Kilpisjärveltä on vain viisikymmentä kilometriä Jäämeren rannalle. Siellä vierailijaa odottavat pyöreät rantakivet ja upeat sinivihreät värit. Turkoosi meri, voimakkaan vihreät männyt, sinertävät vuoret lumilaikkuineen. Työkaverini näki valaan, mutta minä olen saanut toistaiseksi tyytyä pyöriäisiin.


Riitta Karhusilta