Tunteita ja tuoksuja Kilpisjärvellä


Ensimmäinen kerta Kilpisjärven tuntureilla herättää matkailijoissa usein voimakkaita tunteita. Useimmat pullistelevat ihastuksesta, mutta joillekin kokemus on vain liikaa. Juttelin yhden savolaisen miesporukan kanssa heidän tunturireissustaan. Lapsuudenkavereilla on tapana kokoontua kerran vuodessa, milloin missäkin. Yksi heistä on viettänyt pitkiäkin aikoja Kilpisjärvellä vuorotteluvapaallaan. Hän ylistää kokemustaan akkujen lataajana. Kovakuntoisena kaverina hän retkeili yksin tunturissa pitkin ja poikin. Ja nautti.

Kolme muuta kaveria ottivat nyt ensikosketusta tunturiretkeilyyn. Pitkän automatkan jälkeen he heittivät rinkat selkään ja läksivät taivaltamaan. Yksi kaveri hyytyi matkalla. Voimat vaan loppuivat ensimmäistä kertaa rinkka selässä kävellessä. Oli kuulema ainutkertainen kokemus. Toiste hän ei tällaiselle retkelle lähde. Miehet kertoivat ravintolapöydässä yhteiselostaan tunturimökissä. Kalastuksen jälkeen verkko oli sotkeentunut pahasti. Osa oli sitä mieltä, että verkko on viisainta polttaa. Ei sitä saa selvitettyä. Porukan vetäjä kuitenkin käänteli verkkoa ja huolelliselta mieheltä vyyhti alkoi aueta. Toisetkin ryhtyivät toimeen ja niin vain verkko saatiin auki. Miehet olivat ylpeitä suorituksestaan. Erilaiset luonteet tulivat esille ja yhteistyöllä päästiin hyvään lopputulokseen.

Kesän mittaan moni ystäväni kävi Kilpisjärvellä. Kerron tässä kymmenvuotiaan kummityttöni ensivierailusta tuntureilla. Saanan valloituksen jälkeen suuntasimme Norjaan Jäämeren rannalle. Kummityttö ihastui monen muun matkailijan tavoin vuoroveden siloittamiin rantakiviin. Niitä lähti kassillinen mukaan. Sitten kiipesimme katsomaan vesiputouksia. Kummitytön kamerasta loppui tietenkin akku, ennen kuin ehdimme parhaille paikoille. Pitkän monivaiheisen putouksen varrelta löytyi monta ihastuttavaa paikkaa, jopa luonnon poreammeita pulahdettavaksi. Uusi kokemus tuli myös retkikeittimellä keitetystä ruoasta. Luonto tarjosi jälkiruoan. Maistelimme vadelmia, mustikkaa, variksenmarjaa sekä hillaa. En tiedä tuliko kummitytöstä Lapin-hullu kertaheitolla. Matka Keski-Suomesta Kilpikselle on kuulema tuskaisan pitkä. Näinhän moni aikuinenkin kokee.

Juuri nyt ruskasesonki on aluillaan. Avotunturi houkuttelee väriläiskillään. Voimakkaan punaisena hehkuvat matot paljastuvat riekonmarjaksi. Matala vaivaiskoivu liekehtii keltaoranssinpunaisena. On käsittämätöntä, kuinka luonto järjestää näin upean näytöksen juuri ennen kuolemaansa. Tämä kuolema on onneksi vain lepovaihe ennen seuraavaa syntymää.


Riitta Karhusilta