Kulttuurishokki Rovaniemellä


Oletko koskaan kokenut kulttuurishokkia? Siis siirtyessäsi uuteen ympäristöön tavat tuntuvat oudoilta ja vaativat opettelua. Siihen ei tarvita Intian matkan kaltaista mullistavaa kokemusta. Minä koin jonkinasteisen kulttuurishokin palatessani Tunturi-Lapista Rovaniemelle.

Kuljettuani pitkään epätasaisessa maastossa jalat tottuivat kulkemiseen, jossa jokainen askel on erilainen. Kuinka outoa olikaan tallustella kaupungin katuja. Ei se tuntunutkaan helpolta, vaan pikemminkin luonnottomalta. Jalathan siinä kipeytyvät mokomasta monotonisesta jumputtamisesta. Mietin jo, että millaisiahan ne kovasti mainostetut luonnollista liikkumista jäljittelevät erikoisjalkineet ovat. Tuntuisiko silloin kävely asfaltilla kuin kävelisi tunturissa?

Toinen ihmettelyn aihe oli oman vuoronsa odottelu. Läksin jo kävelemään päin punaisia valoja, kun olin unohtanut tällaiset kotkotukset. Muutenkin ihmisiä tuntui olevan joka puolella. Sitten minua alkoi ahdistaa jatkuva rahan tarve. Kuin jokainen liike huutaisi, että tuo rahasi tänne. Kauheasti tarjontaa ja houkutuksia. Virikkeitä enemmän kuin yhtäkkiä voi sulattaa.

Ja minulla kun on rahaa niin vähän. Niinpä marssin urheasti päin paperisotaa Kelan ja työkkärin luukulle. Silloin en vielä tiennyt, että kannattaa olla tarkkana toiveissaan, sillä niillä on taipumus toteutua. Joskus jopa yltäkylläisesti. Kysyin työkkärin virkailijalta tukea kaksipäiväiseen ensiapukurssiin. Siltä seisomalta hän tuuppasi minut kaksikymmentä päiväiselle työttömien kurssille, jonka osana voisin suorittaa tarvitsemani ea-kortin. Lisäherkkuina kahdeksantoista muuta päivää sisältönä mm. työnhakemiseen liittyviä asioita ja palkaton työharjoittelu. Tilannekomiikkaa parhaimmillaan elävästä elämästä. Sananmukaisesti tarjous, josta ei voi kieltäytyä. Onhan se mukavaa olla aikaansaavan virkailijan asiakkaana. Onneksi nyt näyttää siltä, että aina (myös työkkärin kurssilla) voi oppia uutta ja löytyä uusia ovia avattavaksi.

Parhaita puolia kaupunkielämässä ovat kirjaston laaja ja maksuton tarjonta, nyt jopa kahdella lukupiirillä. Rovalan kurssitarjonnasta löytyi myös jotakin itselle. Englannin keskustelupiirissä on innostava tunnelma. Yhdessä eri ikäiset vaivaavat aivonystyröitään ja välillä nauretaan yhdessä. Muistan ikäni, kun menin ensimmäistä kertaa englannin keskustelupiiriin. Tietenkin kaikkia jännitti. Opettaja aloitti tunnin kysymällä:” How are you?” Kohteliaiden vastausten jälkeen opettaja kysyi kuinka voi vastata, jos päivä ei ole mennyt aivan putkeen. Hetken kuluttua vanhemmalla naisihmisellä syttyi lamppu ja hän hihkaisi: ”Fuck you!” Alkujännitys laukesi siihen.


Riitta Karhusilta