Pakkassäät ovat raikastaneet Rovaniemen ilmaa ja pieni lumikerros valaisee muuten niin pimeää vuodenaikaa. On ollut hyvä sää tuulettaa oman pääni lisäksi vaikkapa villavaatteita. Muutossa on ollut paljon tekemistä ja miettimistä. Olen hakenut tavaroitani monesta eri paikasta parin vuoden varastoinnin jälkeen. Olen pessyt ja lajitellut.

Samalla tulee käytyä läpi omaa elämänhistoriaa. Joittenkin tavaroiden näkeminen saa hyvälle mielelle. Esimerkiksi kirpputoreilta ostamani nuket herättävät hellyyttäviä muistoja. Jossakin vaiheessa elämääni niitä vain tuli mukaani ja annoin niille “uuden elämän” pesemällä ne, harjaamalla hiukset ja ompelemalla kauniita vaatteita. Nyt ne katselevat vihreän kaapin päältä uudessa kodissani. Siskolleni olen tuunannut hiihtäjätyttönuken suksineen. Olen kai hoitanut sisäistä lastani vaalimalla hylättyjä nukkeparkoja. Lapsena leluja oli niukasti ja sisarusparvessa ne vähätkin katosivat tai rikkoutuivat. On parantavaa huomata, että saan vanhasta esineestä aikaiseksi jotakin entistä parempaa. Luon itseänikin jatkuvasti uudelleen, ainakin yritän.

Olen panostanut tavaroiden säilytysratkaisuihin uudessa kodissa. Nimittäin minulle on iloa vain tavarasta, jonka halutessani löydän kohtuullisella vaivalla. Muoviset läpinäkyvät säilytyslaatikot vaatehuoneessa ja kaapissa tuntuvat nyt toimivalta ratkaisulta. Mietin, että muutossa tuntuva valtava väsymys voi liittyä kaaoksen kokemukseen. On raskasta elää kaaoksessa ja sitähän muutto ainakin jonkin aikaa väistämättä tuo mukanaan. Väsymyksen hetkellä olen muistuttanut itseäni siitä, kuinka kiitollinen olen uudesta kodista.

Seuraava askel onkin sitten ylimääräisen tavaran vieminen kirpputorille. Se tarkoittaa minulle valintojen vaikeuden ja luopumisen tuskan lisäksi ennen kaikkea keventynyttä oloa ja tilan syntymistä uudelle. Nyt on myös aika etsiä elämää enemmän kodin seinien ulkopuolelta.