Jätin Pallaksen haikein mielin: siivosin majapaikkani ylihyvin, katselin paikkoja vielä kerran ja tajusin tekeväni pienimuotoista surutyötä. Minun on luovuttava Pallaksesta tällä erää, käännettävä sivua kirjassa. Kaikki kuitenkin jää minuun. Automatkalla Kilpisjärvelle sain sivun kääntymään Kaaresuvannon paikkeilla nähdessäni uudet tunturit.

Yksi Lapin ystävä kertoi, että ensimmäistä kertaa Kilpisjärvellä käydessään hänelle tuli tunne, että häntä on petetty. Hän oli luullut käyneensä Lapissa jo aiemmin, mutta nyt hän koki jotakin sellaista, mitä muualla ei ole. Kilpisjärven luonto on ainutlaatuista: karua tunturimaisemaa, joka ihastuttaa tai kauhistuttaa kävijää. Tunturit ovat paljastavan alastomia, ihminen joutuu kohtaamaan itsensä ja kokemaan pienuutensa. Nopeasti vaihtuva sää voi pitää kulkijan kuristusotteessaan myrskyn runnellessa tai helliä ennen kokemattomalla autuudella.

Haimme tänään esimakua maastosta kolmen oppaan ja kahden lääkärin voimin Ruotsin puolella Tuipalissa. Kaikki meni hyvin ja olo tuntui turvalliselta. Huomenna voimme siis aloittaa hyvillä mielin hiihtoretkien vetämisen hotellin asiakkaille. Kilpisjärven jään yli pyyhkäisimme moottorikelkan perässä ja sitten läksimme nousemaan tunturiin. Koivikossa näkyi joitakin riekon jälkiä, mutta itse lintua en ole vielä päässyt tänä talvena näkemään. Riekkoja on vähän. Aurinko paistoi kirkkaasti ja aurinkovoiteesta huolimatta naama hehkui retken jälkeen. Tyynessä kohdassa saattoi hiihtää t-paidassa, mutta tuulen puolella takin huppu oli kiristettävä tiukasti kiinni.

Koivikossa pintalumi oli pehmeää, alta löytyi kuitenkin kantava hanki. Paljakalla eli avotunturissa voi hiihdellä missä vain. Hanki kantaa; välillä pinnalla oli ohut lumikerros, välillä tuuli oli hakannut pinnan aaltoilevan kovaksi ja paikoitellen tuuli oli vienyt kaiken lumen mennessään. Talvella lumettomia paikkoja kutsutaan osuvasti tuulen pieksemiksi. Ohitimme muutaman sellaisen töyrään, johon olisi voinut kaivaa lumiluolan. Vain yksi asia yritti nostaa verenpainetta: moottorikelkoilla rällääjät.




Yksi kommentti artikkeliin “Uudet tunturit”

  1. Tuula Says:

    Oi, ihania kuvauksia Pallakselta!
    Olin viikon 13/09 Pallashotellissa, ja nautin.
    Kiitos kertomuksistasi tunturissa!