Kuinka antoisaa olikaan käydä retkeilemässä luonnonhelmassa! Kaksi vaellusta peräjälkeen ja lopuksi vielä yllätyksenä päätös muuttaa Pallakselle koko kesäksi! Tiedossa on vähän töitä ja paljon mahdollisuuksia retkeilyyn.

Alkumatkan vaelsin ystäväni Marjatan kanssa, joka retkeili rinkka selässä ensimmäistä kertaa. Olisimme halunneet vaeltaa Hetasta Pallakselle, mutta varaustuvissa ei ollut tilaa. Pettymys oli melkoinen, mutta sitten saimme paikalliselta vinkin vaeltaa Hetasta pohjoiseen päin Näkkälän kautta Pöyrisjärvelle. Matkaa kertyisi yhteen suuntaan nelisenkymmentä kilometriä. Maasto olisi enimmäkseen tasaista hiekkakangasta mäntymetsässä ja Pöyrisjärven suunnalla tunturiylänköä. Sillä suunnalla on vain vähän kulkijoita.

Ensimmäiseksi yöksi tallustimme lämpimässä säässä Näkkälän Välituvalle. Vaatimaton pikku tupa, jossa tarinan mukaan kummittelee. Myöhemmin kuulin usealta paikalliselta ihmiseltä, että he eivät suostu pysähtymään siihen paikkaan mistään hinnasta. Luodin reiät seinässä kertovat omaa tarinaansa tuvan historiasta. Muuta hankaluutta emme huomanneet, mutta juomaveden koukkaaminen pusikosta vaati taituruutta ja yöllä uni ei tullut silmään. Tunsimme olevamme onnentyttöjä, kun saimme paistaa vastakalastettua harjusta nuotiossa. Nam! Kiitos kalastajalle!

Toisena vaelluspäivänä hikoilimme hellesäässä. Ilmassa oli painostavaa ukkosta ja vedenottopaikat vähissä. Naama valui vettä, kurkkua kuivasi. Sitten teimme ratkaisun juoda lammista, eikä vatsaongelmia ilmennyt. Näkkälässä tunsimme itsemme nääntyneiksi. Pulahdimme uimaan Näkkäläjärveen ja keittelimme ruokaa polun varrella. Pikku hiljaa ymmärsimme, että emme millään jaksaisi vaeltaa Pöyrisjärvelle saakka.

Päätimme tilata paikalliselta luontoyrittäjältä maastoautokyydin Pöyrisjärvelle. Automatka osoittauti melkoiseksi elämykseksi, vaikkakin hintavaksi sellaiseksi. Kivikkoisella mönkijäuralla pystyi ajamaan vain hitaasti, mutta silti matkustajat heittelehtivät penkissä sivulta toiselle. Vesien ylitykset jännittivät. Matkalla näimme kotkan poronraadolla. Poroja on kuulema nääntynyt nälkään viime talvena aika paljon. Ihastuimme Pöyrisjärven avaraan ja ilmavaan maisemaan sekä hiekkarantaan. Metsähallituksen viihtyisässä tuvassa saimme asustaa kahdestaan. Nyt nukutti makeasti.

Virkistävän aamu-uinnin ja -toimien jälkeen läksimme kävelemään 18 km:n matkan kohti Näkkälää. Kävelimme reippaasti 50 min ja pidimme taukoa 10 min. Rytmi toimi hyvin ja saavuimme Näkkälään vähän yllättäen. Marjatalle tuli ongelmia varpaan kynnen kanssa juuri ennen Näkkälää. Pulahdimme Näkkäläjärvessä ja sitten otimme autokyydin Hettaan. Yövyimme hotelli Hetassa, söimme hyvin, juhlistimme reissua kuohuviinillä ja tapasimme tuttuja. Koko reissun huonoiten nukuttu yö sattui hotelliin, sillä ylellisistä valkoisista lakanoista huolimatta huone oli tukalan kuuma.

Varvasvaivainen ystäväni hyppäsi Hetassa bussiin, mutta minä en malttanut lopettaa vaeltamisen iloa. Päätin vaeltaa vielä Hetasta Pallakselle 55 km, vaikka yösijasta ei ollutkaan varmuutta. Olin autiotupien varassa. Kaupasta sain ruokatäydennystä, Laaksolta venekuljetuksen Ounasjärven yli ja sitten olinkin omillani. Alkumatkan mäntymetsässä taivalsin hikisen kuumassa säässä sääskien saattelemana. Mikä helpotus oli nousta avotunturiin Pyhäkerolla! Sääsket hävisivät ja kulkeminen viileässä sujui sutjakkaasti, vaikka kiipeäminen tunturille tuntuikin työläältä. Ne maisemat ovat omaa luokkaansa. Klassikkoreitti.

Sioskurussa oli hyvin tilaa ja ystävystyin pian muiden retkeilijöiden kanssa. Seuraavana päivänä harpoin vauhdilla Hannukuruun lämmittämään saunaa ja varaamaan petipaikkaa. Tilaa oli hyvin illalla, yöllä myöhään valui lisää porukkaa. Olipa hauska paistaa illalla lättyjä yhdessä uusien ystävien kanssa.

Seuraavana päivänä edessä olikin vaelluksen vaativin osuus, Hannukurusta Nammalakuruun. Minua jännitti olisiko Nammalassa tilaa. Sain kävelykaveriksi toisen reippaasti etenevän retkeilijän. Sää vaihtui ensin vesisateeksi, sitten räntäsateeksi, raekuuroiksi ja lopulta lumisateeksi. Lapin kesä… Tunturikasvien kukinta oli parhaimmillaan. Kurjenkanerva kukki mattoina, hilla valkoisenaan. Tunnistimme matkalla kukkivia kasveja: sielikkö, uuvana, suokukka, suopursu, mustikka, juolukka, puolukka jne. Kiirunat ja riekot pukeutuivat edelleen osittain valkoiseen asuun, joten niitä oli helppo seurata maastossa.

Nammalakurussa oli iltapäivällä hyvin tilaa ja nukuinkin siellä makeat päiväunoset. Illan tullen autiotuvassa alkoi olla sen verran tungosta ja kämpässä lämmintä, että päätimme päivän retkikaverin kanssa siirtyä yöksi Rihmakurun kodalle. Ratkaisu osoittautui loistavaksi.

Viimeisenä retkipäivänä kävelimme reippaasti Pallakselle, olihan siinäkin vielä nousua omiksi tarpeiksi. Minulla on tuttuja niin Luontokeskuksella kuin Hotellillakin - ja edessä yllätys. Heti halausten jälkeen Hotellin toiminnasta vastaavat valittelivat, kun mistään ei saa osa-aikaista työntekijää kerroksille. Ilmoittauduin saman tien halukkaaksi pestiin. Samalla kesäsuunnitelmani muuttuivat kertaheitolla, Etelä-Suomen reissu purjehduskurssineen jää nyt väliin. Käyn vain pakkaamassa kotona tavarat ja lähden Pallakselle koko kesäksi. Vähän töihin ja paljon retkeilemään.




2 Kommenttia artikkeliin “Vaeltamassa Hetasta pohjoiseen ja etelään”

  1. sari Says:

    Moikka!
    Sulla sitten ovat nopeat nämä liikkeet, olet lomalla vaeltamassa ja yht`äkkiä oletkin jo samassa paikassa töissä, heh..
    mukavaa varmaankin, kun on tuttuja eri paikoissa töissä. Olikos tää hotellin toiminnasta vastaava sama, joka oli ennen Kilpparilla töissä?
    Hyvää kesän jatkoa niin töiden kuin retkeilynkin suhteen.

    Mukavaa ja aurinkoista Juhannusta!

  2. karhusilta Says:

    Moi Sari!
    Elämä on yllätyksiä täynnä, ainakin minulla. On toki mukavaa, kun tuttuja löytyy sieltä ja täältä. Olet oikeassa, Kilpiksen hotellin johto on siirtynyt Pallakselle.
    Töistä olen jo saanut kolmen päivän verran kokemusta. Hiki pinnassa lakanoiden vaihtoa ym. Tänään aion kiivetä Taivaskeron, Himmelriikin päälle ihailemaan maisemia. Eräänä kauniina iltana valloitin Palkaskeron, hiki siinäkin kirposi pintaan. Maisemien kauneus palkitsi vaivannäön moninkertaisesti.

    Hyvää Juhannusta sinullekin!