Voimat ovat palautuneet ja olen nauttinut kovasti ruskaoppaan työstä. Minua piristi vitamiinikuuri, lepo ja mukavat kirjoitushommat pian ilmestyvään I love Lapland-lehteen. Olen kirjoitellut kesän ja syksyn mittaan myös Uusi Rovaniemi-lehteen kolumneja, tietenkin Kilpisjärvestä.

Kesän ajan tein saatavilla olevia töitä, enimmäkseen siivousta saadakseni olla Suurtuntureilla. Ajattelin etukäteen, että kerrossiivous olisi helppoa työtä. Yllätyin työn raskaudesta, varsinkin vuoteiden sijaamisessa. Toinen yllätys oli työtahti. Koko ajan seurataan tehoja. Viimeisenä siivouspäivänä olin sydänjuuriani myöten helpottunut. Ehkä sielulleni sopii paremmin jokin muu työ.

Nyt syyskuun puolella tunnen palanneeni omaksi itsekseni mieluisassa oppaan työssä. Erityisen antoisaa oli opastaa viikon ajan samaa ryhmää. Siinä oppii jo tuntemaan puolin ja toisin. Huumori kukkii. Tällä ryhmällä oli vähän huonoa tuuria muutamassa asiassa. Sää oli kostea ja sumuinen, ruska ehti jo mennä ohitse. Saanan valloituksessa päästiin hienosti huipulle koko ryhmän kanssa, mutta pilven sisällä emme nähneet maisemia.

Sateet kastelivat polut kuraisiksi ja kivet vaarallisen liukkaiksi. Yksi retkeilijä joutui vaihtamaan kävelysauvat kyynärsauvoihin jo alkuviikosta. Nilkka turvoksissa hänen retkensä rajoittuivat hotellin tiloihin. Toinen ikävä tilanne sattui puron ylityksessä. Retkeilijä liukastui naamalleen kivikkoiseen veteen, kävelysauvat estivät käsien avulla nousemisen. Pian lähimmät ihmiset nostivat hänet maalle. Kiiruhdimme kodalle lämmittelemään ja kuivattelemaan vaatteita. Oppaan roolissa luovutin hänelle päällyshousuni paistellen itse makkaraa ryhmälle valkoisissa pitkissä kalsareissa. Kaikkea sitä voi sattua!

Olin kertonut ryhmälle jo aiemmin maan alla asuvista maahisista, jotka saattavat tehdä tepposiaan ihmisille. Joka sana oli totta! Yksi retkeilijä ihmetteli Salmivaaralle noustessa, olivatko maahiset vieneet hänen housuistaan taskut. Pian hän kuitenkin huomasi, että taskut olivatkin takana. Muiden laskeutuessa alas mies jäi kääntämään housunsa oikein päin.

Neljäkymmentä ihmistä on liian suuri ryhmä maastoretkellä. Opas asettaa vauhtinsa hitaimman mukaan ja opastahan ei saa ohittaa. Oppaan selostus ei kuulu kaikille. Nostan hattua sille, että ryhmä toimi niin joustavasti ja innostuneesti. Toki välillä sai kulkea omia polkujaan ja omaa tahtiaan. Ja välillä ryhmä jaettiin eritasoisiin porukoihin.

Viimeisenä päivänä keksin järjestää vikkeläkinttuisille oman retken Jehkas-tunturille. Nousimme ylös saksalaisten sotatietä niin reippaasti, että minäkin olin aivan hengästynyt ja hikinen. Ja kuinka ollakaan - sumu peitti maiseman. Näimme kuitenkin jotakin harvinaista, suuren kiirunaparven. Kiirunat olivat jo alkaneet vaihtaa pukuaan valkoiseen. Uusi lumi voi sataa koska tahansa. Kovassa tuulessa oli mukavaa päästä lukittuun tupaan syömään eväitä.




11 Kommenttia artikkeliin “Voimissaan unelmatyössä”

  1. sari Says:

    Hei Riitta, on ollut mukava lukea kesän ajan Kilppari kuulumisiasi, onkos sinulla vielä kauan unelmatyötä jäljellä? Kesä meni todella nopeasti, tuntui, että vasta alkoi ja nyt jo syksyä mennään, kohta talvea. Toisaalta varmaan kiva palata omaan kotiin Rovaniemelle? Oletko taas ensi keväänä oppaana Kilpparilla?

    Odotan innolla, josko posti toisi uuden I love Lapland -lehden kotiin. Harmi, ettei tuo Uusi Rovaniemi -lehti ole netissä luettavissa, olisi ollut kiva lukea sun juttuja, kun Kilpparia koskevat.

    Taisi radion uutisten säässä luvata Käsívarteen ensi yöksi jo räntäsadetta, talvi taitaa jo ovella kolkutella?

  2. karhusilta Says:

    Kesä meni nopeasti todellakin. Lapin kesä on kiivas, mutta lyhyt. Yöttömän yön jälkeen iltojen pimeneminen tuntui haikealta.

    Totta kai menen keväällä unelmatyöhön Kilpparille. Sinne tarvittaisiin toinenkin opas kaverikseni. Mistähän löytyisi?

    Tuntureiden huipuille on jo satanut uutta lunta, kuulema. Minä olen kuitenkin jo kotona Roissa omassa sängyssä.

    Eiköhän se posti tuo lukemista syysiltojen iloksi. Sain katsella kuvia keväthangilta, samassa syttyi polte päästä hiihtämään. Tule jo uusi lumi, tule!

  3. karhusilta Says:

    I love Lapland ilmestyy 20.10. Lukuiloa sitten vaan, sieltä löytynee aika monta kirjoittamaani juttua.

  4. sari Says:

    Moikka Riitta,
    sinä oletkin sitten jo seurannut muuttolintujen reittiä etelän suuntaan. Tuntuu, että äsken vasta kerroit pitkästä kesästä tuntureiden helmassa, mutta nyt se meni jo, ikään kuin huomaamatta.

    Toimitkos “tonttu”-oppaana matkailukeskuksissa Joulun aikaan?

    Meinaatkos, että teitä on vain kaksi opasta ensi keväänä, hotellilla siis? Eikö käy aika rankaksi? Onkos Kujukin lopettanut oppaan hommat?
    Muutama vuosi sitten taisi olla jopa viisi (sinä, Kuju, Jaakko, paikallinen vanhempi nainen ja harjoittelija poika). Ja viime keväänä oli Jaakko hävinnut kuvioista, onkohan vaihtanut alaa vai paikkaa? Niin tietysti kaikestahan tänä päivänä karsitaan ja vähennetään.

    Kiitos väliaikatiedosta lehden suhteen, odotellaan kärsivällisesti.

  5. karhusilta Says:

    Olen juuri käymässä neuvotteluita tontun tehtävistä Ylläksellä. Katsotaan miten käy.

    Väki vähenee - tai oli jo vähentynyt viime keväänä. Kävi se aika rankaksi, myönnän. Jaakko on etelässä perheellisenä miehenä, Tunturi-Orvokki siirtynyt eläkkeelle ja Kuju ei uskalla luvata vielä mitään ensi keväästä. Kunpa löytyisi sopiva opaskaveri.

    Yritän vielä väkertää yhden jutun tulevaan lehteen.

  6. esteri Says:

    kiitos kirjoituksista. Mielenkiinnola käyn aina tsekkaan josko oisit jotakin kertonu elämästä. ihana on ollu lukea kokemuksia kilpparilta.mukava, että voimasi palautuivat loppuruskaa kohti. onnellista syksyä! ehkäpä pääsemme ensi kesänä yhesä tunturiin maalaamaan.

  7. karhusilta Says:

    Esteri, kun kuulin sinun lähteneen Kilpikseltä, eka ajatukseni oli: mutta entäs se yhdessä maalaaminen?

    Hyvää syksyä!

  8. sari Says:

    Hei Riitta, onko postia jo pudonnut postiluukusta? Nimittäin I love Lapland -lehteä. Ainakaan meille ei ole vielä tullut. Olisi niin mukavaa päästä lukemaan sun juttuja!

  9. karhusilta Says:

    Soittelin juuri Lapland Hotelliin Rovaniemellä ja kuulin, etteivät ole saanet lehteä vielä käsiinsä. Arvelivat, että lehti tulee parin viikon sisällä. Aivan yhtä innolla tässä odotellaan.

  10. sari Says:

    Hei, ja terveisiä “Riitta-tontulle”, posti toi muutama päivä sitten lukemista!

  11. karhusilta Says:

    Ahaa, lehteä on siis jaettu. Minäkin sain sen käsiini, vähän pettyneenä huomasin, ettei kaikki kirjoittamani jutut olleet mahtuneet mukaan.