Yksin kotona ollessa elämä tuntuu välillä tylsältä. Silloin saatan toivoa, että kunpa tapahtuisi jotakin jännittävää. 

Oveani koputteli vähän aikaa sitten nukkavieru tyyppi. Hän tarjoutui asentamaan metallisen kupin oven aukaisuvivun ympärille. Hän pelotteli minua kertomalla, kuinka nopeasti ja äänettömästi murtovaras saa aukaistua oven postiluukun kautta, ellei sitten suojana ole hänen kaupittelemaansa kuppia. Käyntikorttia hänellä ei ollut antaa ja asennus olisi tapahtunut välittömästi hänen pienessä olkalaukussaan olevilla välineillä. Hänen tehdessään asennustöitä minun tehtävänä olisi ollut maksaa netin kautta hänen tililleen 70 €. Hälytyskellot soivat ja sanoin: “Ei kiitos”. Tyypistä jäi aika visto olo.

Viikon kuluttua tästä oveani koputeltiin useamman kerran. Olin kylpyhuoneessa alasti levittämässä hiusväriä ja samalla värjäsin kulmakarvoja kestovärillä, niinpä en ollut innokas avaamaan ovea. En odottanut ketään tulevaksi, olisikohan innokkaita uskonsanoman viejiä tai jotakin… Niitähän liikuskelee. Mielessä kävi myös aiemmin ovellani pyörinyt epäilyttävä tyyppi. Ei kai hän sentään ollut tarkistamassa, onko asukas kotona?

Kohta kuulin kuinka ulko-ovea avattiin. Säikähdin. Lukitsin salamannopeasti kylppärin oven. Olin näpyttelemässä hätäkeskukseen viestiä murtovarkaasta, kun kuulin että varas irrotti jotakin ja oli poistumassa. Pyyhe ympärillä, hiukset ja kulmat väriaineessa hyökkäsin eteiseen nähdäkseni saaliin ja varkaan. Olin ällikällä lyöty, kun haalariasuinen mies seisoi edessäni vaatehuoneen ovea kantaen. Silloin alkoi vuolas selitys: “Ovea pitää sahata lyhyemmäksi ilmanvaihdon parantamiseksi. Asiasta on pudotettu ilmoituspaperi postiluukusta edellisellä viikolla. Jos asukas ei ole kotona, sisään tullaan yleisavaimella.” Säikähdin niin paljon, että jalkani ja käteni tärisivät. Mennessäni myöhemmin ulos viemään lehtiä keräykseen ja tarkistaakseni ilmoituksen, samainen mies oli kertomassa työkavereilleen, kuinka paljon HÄN oli säikähtänyt. Ilmoitus löytyi mainosten seasta ja asialle naurettiin yhdessä. Nyt koetan muistaa, kuinka onnellista ihan tavallinen ja tasainen elämä onkaan, loppujen lopuksi.

Siinä tasaisessa ja rauhallisessa elämässä olen lukenut paljon ulkona istuen, nauttien kevään heräämisestä ja auringon lämmöstä. Olen seurannut koivun silmujen puhkeamisen hiirenkorville ja aukeamisen heleän vihreiksi pikkulehdiksi. Mitä sitten olen lukenut? Lundbergin Jää, Boynen Poika raidallisessa pyjamassa, McCleenin Ihana maa ja nyt olen lukemassa Wennströmin Lapinkylää. Sen jälkeen vuoroaan odottaa Heikkisen Terveiset Kutturasta.

Olen päässyt siskon poikien ansiosta seuraamaan kaksia kevätjuhlia, ala-asteen ja päiväkodin. Tänä vuonna kevätjuhlat järjestettiin hyvissä ajoin. Ekaluokkalainen esitti luokkansa esityksessä “kesäpoikaa” shortseissa ja t-paidassa. Hän varmisti etukäteen useamman kerran, että tiedän missä esityksessä hän on ja millaisessa asussa. Hienolta näytti, täti oli ylpeä pojasta, tietenkin. Päiväkodin kevätjuhlassa oli tunnelma korkealla. Voihan sitä suunnitella kaikenlaista, mutta lapset toimivat kuitenkin spontaanisti omalla tavallaan - ja juuri se on parasta! Päiväkodin lasten esitykseen väriä lisää toi mielikuvitukselliset esiintymisasut. Pikku Aapo halaili esityksen jälkeen isäänsä ja äitiänsä, mutta tädille halausta ei tällä kertaa herunut. Siihen on tädin tyytyminen, kaikkea ei voi saada. Vaikka täytyy sanoa, että pidän kovasti tädin roolista!




4 Kommenttia artikkeliin “Yksin kotona”

  1. Merja Says:

    Hih hih, Riitta! Nauratti kovasti lukea tuota kertomustasi “murtovarkaasta”. Tasaisen elämän ylistys:D

  2. Karhusilta Says:

    Olikos se niin, että pitää miettiä tarkkaan mitä toivoo, sillä se saattaa hyvinkin toteutua.

  3. sari Says:

    Hui, tuntui varmaankin karmealta, kun oli alasti kylppärissä ja joku hiipi asuntoon, joka oli lukossa, uskon että pelästyitte molemmat. Jälikäteen on kyllä helppo nauraa, mutta soilloin ei varmaankaan naurattanut?
    Mites on kesä Rovaniemellä sujunut? Oletko lepäilyltä ehtinyt jo retkeilemään?

  4. karhusilta Says:

    Meillä Lapissa elettiin erikoinen jakso, kun kuljettiin vallan bikineissä ja saatiin rusketus kuin Etelän lomalla. Nyt sää on viilentynyt ja rantaelämä vaihtuu retkeilyyn.

    Alunperin oli tarkoitus lähteä vaeltamaan Hetta-Pallasta, mutta tuvat ovat täynnä. Sitten sain paikalliselta vinkin lähteä Hetasta pohjoiseen päin, Näkkälän kautta Pöyrisjärvelle. Siellä on hiljaista ja uusia maisemia retkeillä. Sain juuri rinkan pakattua ja huomenna hyppään bussiin. Retkikaverina minulla on Marjatta, joka lähtee elämänsä ensimmäiselle vaellukselle. Jännää!